Siirry pääsisältöön

Tekstit

Videot

Kuvajainen

 Tiedätkö sen tunteen, kun tapaat uuden ihmisen, ja sinusta tuntuu, kuin tuntisit hänet jo. Alusta alkaen teillä on yhteinen kieli ja ymmärrätte toisianne. Ehkä hän muistuttaa itseäsi. Ehkä näet hänessä saman, mitä et itsessäsi uskalla nähdä. Seuraava runo kertoo tällaisesta kohtaamisesta. --------------------------------------------------------------------------------------- Sinä. Tunsin sinut jo kaukaa. Toinen samanlainen. Katseessa suurta kaipausta. Vuodet harteiden painona. Lukittuna kuoreensa. Itsensä kadottanut maailman tuuliin. Sinä näit minut. Minut. Näit kuka voisin olla. Kuka olen. Sinä kuulit minut. Minun sanattoman huutoni. Sinä teit minut. Annoit minulle nimen. Annoit minulle äänen. Sen luulin jo kadonneen. Tunsit minut. Näen minut sinussa, sinun kauttasi. Sinä ja minä. Kaksi samanlaista. Sinä näet minut. Tunnet minut. Nyt olet osa minua. Teet minusta kokonaisen.

Viimeisimmät blogitekstit

Ristiaallokossa

Kiviseinien sisällä

Jälkipyykki

Vapauden hinta

Walk of Shame

Naisen osa?

Kaksi punaista viivaa