Seuraavat tekstit ovat välähdyksiä parisuhteesta. Suhteesta, jossa molemmat osapuolet voivat huonosti. Kumpikaan ei kuitenkaan tunnistanut pahaa oloa, siihen vain kasvettiin kiinni, se muuttui normiksi. Se jatkui ja jatkui. Paha olo aiheutti lopulta masennusta. Omalta osaltani masennus näyttäytyi uupumuksena töissä. Jäljet johtivat kuitenkin kotiin. Olin tottunut kantamaan paljon vastuuta, sietämään paljon, hyssyttelemään, hoivaamaan, pitämään yllä tasapainoa, sysäämään omat tarpeeni loitommalle muiden tarpeiden tieltä. Sitten tuli seinä vastaan. Onneksi.
--------------------------------------------------------------------
Tunsin niskassani tuijottavat katseet, kun pyyhin pöydältä läikkynyttä juomaa. Poskiani kuumotti ja korvissani soi tasainen humina, joka kätki alleen pikaruokaravintolan hälyn. Tai sitten se oli hiljentynyt seuraamaan pöydässämme riehuvaa miestäni, joka oli hetkeä aiemmin hakannut nyrkillä pöytää ja kironnut kovaan ääneen, kun kolmevuotias poikamme oli pelleillyt hampurilaisellaan. Nyt lapsi itki lohduttomana ja hämmentyneenä pöydän toisella puolella, ruokaa vaatteillaan ja ulkovaatteet hujan hajan penkillä. Isompi oli hiljaa kuten minäkin. Olin varma että hänkin tunsi ne katseet. Retuutettuaan hetken poikaamme mies oli painellut yksin lasta haukkuen ravintolan ovesta ulos ja minä yritin kerätä itsekunnioi-tukseni sirpaleita läikkyneen juoman ja lastenvaatekaaoksen seasta. Rauhoittelin itkevää lasta, puin hänet ja poistuimme ravintolasta mahdollisimman nopeasti. Automatkasta kotiin en muista mitään. Oikeastaan en muistanut tätä tapahtumaa ennen kuin istuin toisessa samanlaisessa pikaruokaravintolassa reilu vuotta myöhemmin ja näin sen punaiset nahkapenkit. Tulvan lailla muistot vyöryivät tajuntaani. Olisinpa silloin tiennyt.
--------------------------------------------------------------------
Se tapahtui kuin nappia painamalla. Vihaiset sanat osuivat minuun toinen toisensa jälkeen. Olin kysynyt arkipäiväisen kysymyksen miehen työhön liittyen. Samalla hetkellä kun viaton pahaa-aavistamaton kysymys pääsi huuliltani, mies alkoi vihaisena huutaa minulle. “Mä vastaan sulle vielä tän yhden ainoan kerran. Jos sen jälkeen sä vielä kyselet, en vastaa seurauksista”, hän sanoi silmät vihasta mustana. Hämmennyksestä takellellen pyytelin anteeksi erehdystäni. Olihan se tyhmä kysymys. Olinpa hölmö. Ensi kerralla muistaisin. Tunsin möykyn rinnassani kasvavan, harteideni kivikuorma kävi himpun raskaammaksi kantaa. Anteeksi, en kysy enää.
--------------------------------------------------------------------
Yhtäkkiä huomaat, kuinka kerran rakastamasi ihminen on täysin saavuttamattomissa. Kaikki, mitä hänessä rakastit, on piilossa. Tilalla on tyhjä ja kylmä kuori. Hän on muuttunut ihmiseksi joka haluaa satuttaa sinua. Hän haluaa, että koet mahdollisimman suurta tuskaa. Hän sanoo sen sinulle ääneen. Sinä annat sen tapahtua. Ihan kuin se olisi täysin arkinen asia, jonka voi toiselle sanoa. Kaikki mitä teet, on väärin. Näytät rumalta, kuulostat väärältä, mielipiteesi ovat vääriä. Hän halveksii ja inhoaa sinua joka solullaan ja antaa sen näkyä. Hän vähättelee tunteitasi ja syyttää sinua niistä. Et saisi tuntea mitään. Jokainen tekosi ja sanasi on loukkaus häntä vastaan. Näin hän sinulle uskottelee. Ja sinä uskot. Hän sitoo sinut yhä vahvemmin otteeseensa. Huomaat olevasi vastuussa yksin kaikesta. Parisuhteessa onkin vain yksi, joka tekee työtä sen eteen. Mutta et huomaa, että suhde onkin valhetta. Että sinua käytetään vain hyväksi. Hän on kuin loinen, joka imee sinut hiljalleen kuiviin. Ja kun romahdat, et enää kelpaa. Hän alkaa etsiä uutta saalista. Yhtäkkiä hän muuttuu taas. Täysin vieras ihminen.
Sinunko kanssasi olen viettänyt puolet elämästäni? Kuka sinä olet? Kuka minä olen?
Onko edes minua?
Vuosien jälkeen tajusin, että en ansaitse tällaista kohtelua. En pystynyt siihen yksin. Sain onneksi apua, jotta löysin rajani. Minua ei voi kohdella miten huvittaa. Minua ei saa loukata. Minäkin ansaitsen huolenpitoa ja rakkautta, en vain vaatimuksia ja syytöksiä. Minäkin saan haluta itselleni asioita, saan haluta halauksia, suudelmia, kauniita sanoja, saan haluta keskustelu-kumppania. Saan haluta, että minulle sanotaan "rakastan sinua". En olekaan viallinen halutessani noita asioita. Sinä uskottelit minulle sen olevan kohtuutonta. Minä uskoin sinua. Uskoin, että vika on minussa.
Kommentit
Lähetä kommentti